Okei, nyt minää saan taas hehkuttaa, eikö? No hyvä, sillä minä TAHDON hehkuttaa. Ahahaha, eilinen päivä oli kyllä niin mahtava. (Jos ei lasketa sitä että olin kipeä.) Makasin sängynpohjalla, datasin ja join kaakaota kermavaahdolla, ei mitenkään kamalaa. Sitten saan tekstiviestin bestikseltäni, tämä suutahti minulle, koska sanoin(vitsillä) että teen yhdelle jätkälle joululahjaksi kaulahuivin. Oli jotenkin surkuhupaisaa selittää tätä juttua, että "Hei, relaa nyt, se oli vaan vitsi..."

 Sitten kun vielä kaupanpäällisiksi löysin kaapistani vanhoja luokkakuvia, isosiskoni luokkalehtiä ja sun muuta tilpehööriä, nauroin loppuillan kippurassa peiton alla. Kuvat olivat ihan karmeita, en voinut edes katsoa itseäni, olin niin kamalannäköinen! Sellainen kamala polkkatukka(ei kuulkaas sovi minulle yhtään), joku ihme pussi huppari ja lökärit, voi tsiisus että sain taas nauraa... x) Sitten vielä niihin rakkaan isosiskoni yläasteaikaisiin luokkalehtiin... Hänelläkin oli ihan kamala hiustyyli, vihreä irokeesi, meinasin oksentaa kun näin sen kuvan. Kuva tosin oli mustavalkoinen, mutta muistin silti sen värin, hyrr... Selailin lehtiä läpi ja bongasin siitä muutaman muunkin tutun pärstän, oikein yllätyin keitä huomasinkaan. Yksi heppukin näyttää nykyään ihan erilaiselta, seiskalla hänellä oli ihan sellainen ihan lyhyt siilitukka, ja nykyään, kun on lukion kolmannella, tyypillä on hiukset aina ponkkarilla, ja ponkkari yltää puoleen selkään... Nopeastipa ne hiukset kasvaa kuudessa vuodessa. :D Hah, siinä tuli taas vuoden naurut naurettua noin tunnissa. Nyt taisi se "Vanhat hyvät ajat" - sanonta menettää merkityksensä täysin. En kaipaa tuota kaameutta yhtään, vaikka muuten tuo varhaisnuoruus olikin ihan mielenkiintoista aikaa.