Leffaillat on kyllä niin parhaita. Parhaita ne on varsinkin parhaassa seurassa... Mun seura ei tosin ollut se kaikkein paras, mutta ihan hyvä kuitenkin. Kaksi leffaa, iso kippo karkkia ja paaaaaljon limsaa. Kohta saa taas juosta oikein urakalla, että saa ylimääräiset pois kehosta... :D Mutta joo, leffaillat on siis ihan must...

Harry Potter & Puoliverinen Prinssi.

Tiedetään, olen hieman myöhässä tämänkin leffan katsomisen kanssa, mutta ei mahda mitään. Kahdesti olen sen jo puoleen väliin katsonut, mutta jotenkin se aina vain jäi kesken... Yääh, taas tuli tippa linssiin, kun se Severus meni ja tappo Dumpledoren. Olen ihan liian herkkä tällaisiin...

On se kyllä jännää, taas on isänpäivä. Isienpäivä, mikälie... Oma papparaiseni sai vain rupuisen ruotsinkielisen kortin, ja pienen kakun. Toivottavasti te kehititte jotain parempaa omille isillenne, papoillenne, sedillenne jne.. Pitää ensivuonna itse kehittää jotain parempaa. =) Mutta kuitenkin siis, en nyt höpötä tässä kaikkea epämääräistä, vaan voisin vaikka laittaa kuvan uudesta löydöstäni, jonka tein eilen. Kuvassa huivi ei ole minun päälläni, mutta ehkä saan tänne joskus sellaisen otoksen, missä olen itsekin. =)

Sitten bongasin vielä tällaisen, kun netissä erinäisiä kauppoja kiersin äsken, pitäisi varmaan tilata:

Tuosta huivista kuitenkin luulen, että isosiskoni ehtii ryöstää sen ennen kuin kerkeä sitä kovin monesti pitää... Kyseinen henkilö on vienyt minulta jo kolme huivia, yhden laukun ja muutaman paidan ja hupparin. Alan jo vakavasti harkita varashälyttimiä vaatteisiini... :D

Okei, nyt minää saan taas hehkuttaa, eikö? No hyvä, sillä minä TAHDON hehkuttaa. Ahahaha, eilinen päivä oli kyllä niin mahtava. (Jos ei lasketa sitä että olin kipeä.) Makasin sängynpohjalla, datasin ja join kaakaota kermavaahdolla, ei mitenkään kamalaa. Sitten saan tekstiviestin bestikseltäni, tämä suutahti minulle, koska sanoin(vitsillä) että teen yhdelle jätkälle joululahjaksi kaulahuivin. Oli jotenkin surkuhupaisaa selittää tätä juttua, että "Hei, relaa nyt, se oli vaan vitsi..."

 Sitten kun vielä kaupanpäällisiksi löysin kaapistani vanhoja luokkakuvia, isosiskoni luokkalehtiä ja sun muuta tilpehööriä, nauroin loppuillan kippurassa peiton alla. Kuvat olivat ihan karmeita, en voinut edes katsoa itseäni, olin niin kamalannäköinen! Sellainen kamala polkkatukka(ei kuulkaas sovi minulle yhtään), joku ihme pussi huppari ja lökärit, voi tsiisus että sain taas nauraa... x) Sitten vielä niihin rakkaan isosiskoni yläasteaikaisiin luokkalehtiin... Hänelläkin oli ihan kamala hiustyyli, vihreä irokeesi, meinasin oksentaa kun näin sen kuvan. Kuva tosin oli mustavalkoinen, mutta muistin silti sen värin, hyrr... Selailin lehtiä läpi ja bongasin siitä muutaman muunkin tutun pärstän, oikein yllätyin keitä huomasinkaan. Yksi heppukin näyttää nykyään ihan erilaiselta, seiskalla hänellä oli ihan sellainen ihan lyhyt siilitukka, ja nykyään, kun on lukion kolmannella, tyypillä on hiukset aina ponkkarilla, ja ponkkari yltää puoleen selkään... Nopeastipa ne hiukset kasvaa kuudessa vuodessa. :D Hah, siinä tuli taas vuoden naurut naurettua noin tunnissa. Nyt taisi se "Vanhat hyvät ajat" - sanonta menettää merkityksensä täysin. En kaipaa tuota kaameutta yhtään, vaikka muuten tuo varhaisnuoruus olikin ihan mielenkiintoista aikaa.